"Ne varoittavat minua eksymästä, mutta menen
kuitenkin niin syvälle,
että kaikki puut ovat samannäköisiä enkä
enää välitä tietää onko yö vai päivä
olenko kuollut vai vieläkö jatkan elämää;
kuljen näin monta vuotta ja
välillä tapaan jonkun, joka värähtää
kun tulee vastaan;
ne puhuvat sammalpeitteestä vesilätäköissä,
mutta minä vastailen kaikille harvakseltaan
ja lopulta lopetan puhumisen kokonaan,
sen jälkeen tulevat vuodet, jotka kirkastuvat kirkastumistaan,
ja minä istun seinään nojaten ja väitän miten saattaa
matkustaa ilman junia ilman lentokoneita ilman ainuttakaan
askelta."

Arvosteluja teoksista